Osakkeet ovat olleet työeläkeyhtiöille loistava sijoituskohde viime vuosina, vaikka kuluva vuosi onkin hieman synkempi. Vuoden 2017 uudistuksessa osakesijoitusten osuutta lisättiin ja se on kannattanut hyvin. Varoja on kertynyt laskutavasta riippuen 5,0-6,2 miljardia euroa enemmän uudistuksen ansiosta. Mutta jäikö matka kesken? Pitäisikö osakkeiden osuutta lisätä edelleen? Viimeisten 15 vuoden kokemusten mukaan osakepaino olisi voinut olla korkeampi.

Työeläkejärjestelmän horisontti on pitkä. Viimeiset eläkejärjestelmän jo nyt karttuneista eläkeoikeuksista menevät vasta sadan vuoden päästä. Eläkejärjestelmän on turha katsoa liikaa seuraavan neljännesvuoden tuottoja. Kun vastuiden keskimääräinen purkautuminenkin on luokkaa 15 vuotta, ei eläkkeiden maksaminen edellytä välitöntä likviditeettiä. Tähtäin pitääkin olla pidemmällä: voikin perustellusti ajatella, että työeläkkeissä kvartaali kestää 25 vuotta.

Eläkeuudistus 2017

Vuoden 2017 uudistuksessa TyEL-työeläkejärjestelmän vastuuvelan tuottovaateen osaketuottosidonnaisuutta nostettiin 10 prosenttiyksikköä 20:een prosenttiin. Tämän seurauksena myös sijoitusten osakepaino kasvoi, tosin hieman vähemmän kuin 10 prosenttiyksikköä. Karkeasti laskien sen vaikutus on toistaiseksi ollut 6,2 miljardia euroa enemmän sijoitusvaroja TyELissä (2022 heinäkuun loppuun mennessä; Kuvio 1). Yhteensä eläkevaroja TyELissä on 150 miljardia euroa.

Kuvio 1. Vuoden 2017 eläkeuudistus paransi myös sijoitustuottoja. OLV<2017 kertoo, mikä tilanne olisi ollut aiemmilla sijoitussäännöillä. Toteutunut kertoo, mikä se on ollut uudistetuilla säännöillä.

Hyvien osaketuottojen ansiosta varoja on kertynyt selvästi enemmän. Kuviossa 1 esitetty laskenta perustuu aiemman blogin laskentamalliin.

Olisiko osakepainoa voinut nostaa enemmän ja aiemmin?

Tässä tarkastellaan jälkiviisaasti kysymyksiä:

• Mitä olisi tapahtunut jos osakepainoa olisi nostettu enemmän vuoden 2017 eläkeuudistuksen yhteydessä?
• Tai jos osakepainoa olisi nostettu jo aiemmin, vuonna 2007?
• Olisiko eläkejärjestelmä selvinnyt Finanssikriisistä?
• Vai olisiko varoja merkittävästi nykyistä enemmän?

Näihin kysymyksiin etsitään vastausta seuraavassa.

Skenaario 1: Reippaampi uudistus 2017

Oletetaan, että osaketuottosidonnaisuuden aste olisi nostettu 30 prosenttiin 20 prosentin sijasta vuoden 2017 eläkeuudistuksessa. Tällöin TyEL-varat olisivat kehittyneet kuvion 2 mukaisesti. Kokonaistuotto olisi ollut viime vuosina nykyistä selvästi parempi. Työeläkevaroja olisi ollut kesällä 2022 noin 6,4 miljardia euroa enemmän kuin niitä nyt oli.

Kuvio 2. Varat skenaariossa 1

Huolimatta koronakriisistä ja Ukrainan sodasta olisi näköjään kannattanut uskoa osakkeisiin vahvemmin.

Skenaario 2: Osakepaino korkeammalla jo 2007

Alunperin tuottovaatimuksen osaketuottosidonnaisuus tuli voimaan 2007. Silloin tuottovaatimukseen lisättiin 10 prosenttia osakepainoa. Tämä tarkoitti käytännössä, että työeläkelaitosten tuli kasvattaa osakepainoaan, että ne saavuttavat tuottovaatimuksen. Jälkiviisaasti voi todeta, että jos heti olisi oltu reippaampia ja nostettu tuottovaatimuksen osakepaino suoraan 20 prosenttiin, olisi varoja merkittävästi enemmän (Kuvio 3). Kuvio 3 esittää varojen kehitystä, jos tuottovaatimuksen osakepaino olisi ollut vuodensta 2007 lähtien kymmenen prosenttiyksikköä korkeampi kuin se on ollut.

Kuvio 3. Varat skenaariossa 2

Osakepainon kasvattaminen olisi lisännyt tuottojen heiluntaa. Finanssikriisissä 2008 kokonaistuoton pudotus olisi ollut suurempi kuin tapahtui. Varat olisivat kuitenkin kriisin jälkeen kasvaneet pudotuksen kiinni 2013 ja vuonna 2022 varoja olisi ollut 8,6 mrd euroa enemmän kuin nyt on. Geometrisesti lasketut vuosituotot olisivat kasvaneet 0,34 prosenttia 5,42 prosenttiin nimellisesti.

Kuvio 4. Tuotot skenaariossa 2

Tarkastellulla periodilla on ollut useita kriisejä, jotka ovat heijastuneet myös osaketuottoihin. Tämän pitäisi myös näkyä kokonaistuottojen heikkoutena, mutta jokaisesta kriisistä osaketuotot ovat toipuneet vahvasti. Tällä periodilla osakkeisiin olisi kannattanut sijoittaa tehtyä enemmän.

Kuvio 5. Osakepaino skenaariossa 2

Skenaario 3: Osaketuottosidonnaisuus kolmeenkymppiin vuodesta 2007

Entä jos olisi tuottovaateen osakepaino olisi nostettu 30 prosenttiin vuonna 2007? Kuvio 6 näyttää, miten varat olisivat tällöin kehittyneet.

Kuvio 6. Varat skenaariossa 3

Osakepainon kasvattaminen olisi lisännyt tuottojen heiluntaa. Finanssikriisissä 2008 tiputus olisi ollut suurempi kuin OLV+10 -mallissa suuremmasta osakepainosta johtuen. Varat olisivat kasvaneet pudotuksen kiinni vuoteen 2014 mennessä ja vuonna 2022 varoja olisi ollut 10,9 mrd euroa enemmän. Geometrisesti lasketut vuosituotot olisivat kasvaneet 0,50 prosenttia 5,51 prosenttiin.

Kuvio 7. Tuotot skenaariossa 3

Vaikka tämä uudistus olisi loppujen lopuksi tuonut enemmän varoja, olisi uskoa koeteltu vuosina 2008-2014. Jälleen tuotot ovat korkeammalla osakepainolla olleet paremmat kriiseistä huolimatta.

Kuvio 8. Osakepaino skenaariossa 3

Voisiko työeläkkeissä sijoittaa enemmän osakkeisiin?

Vuosien 2005-2022 välillä on ollut monta kriisiä: Finanssikriisi, Eurokriisi, Koronakriisi ja Ukrainan sota. Näistä huolimatta korkeampi osakepaino olisi tuottanut merkittävästi paremmin kuin toteuma. Tämä kertoo, että osakepainoa nostamalla lienee edelleen mahdollista parantaa sijoitustuottoja, ainakin jos tulevaisuus muistuttaa ollenkaan viimeisiä 17 vuotta. Kun Ukrainan sodasta joskus taas päästään eroon, osakemarkkina lähtenee taas ylöspäin.

Työeläkerahastojen duraatio on luokkaa 15 vuotta, minkä lisäksi vakavaraisuuspääoman siirtyminen rahastoihin lisää viivettä edelleen. Tämä tarkoittaa, että yhden vuoden sijoitustuottojen heilahtelu ei juuri vaikuta eläkkeiden maksuun rahastoista. Nämä laskelmat tukevat sitä, että osakepainoa olisi voinut hyvinkin talouden myrskyistä huolimatta nostaa enemmän jo vuodesta 2007. Korkeampi osakepaino olisi tarkoittanut, että TyELissä olisi ollut 8-11 mrd euroa enemmän sijoitusvaroja kesällä 2022. Osakepainon kasvattamiseen liittyy toki paljon erilaisia mietittäviä asioita, mm. se miten asia on järkevä toteuttaa.

Työeläkkeiden rahoitus lepää noin kolmanneksen verran rahastoinnin ja sijoitustuottojen varassa. Suurimmalta osin rahoitus riippuu kuitenkin töissä olevista maksettavien eläkemaksujen varassa. Siis sen, että Suomessa kannattaa tehdä työtä. Sijoitusriski on siten vain osa työeläkkeiden rahoitukseen liittyvää riskiä.

Osakkeiden tuotot ovat parempia kuin bondien, mutta myös niiden riski on suurempi. Pitkällä aikavälillä suuremmasta riskistä pitää saada suurempi korvaus. Näin on myös historiassa tapahtunut. Ellei maailma muutu täysin, tulevat osakkeet olemaan bondeja parempi sijoitusmuoto myös jatkossa, aivan kuten osakepainon reippaampi nostaminen olisi kannattanut tässä tarkastellulla periodilla.

Johtopäätökset

Jälkiviisaus on toki aina vähän tympeää. Silti on aiheellista kysyä, onko työeläkkeissä otettu liian vähän sijoitusriskiä erityisesti eläkejärjestelmän pitkä horisontti huomioiden. Näiden laskelmien mukaan sijoitusriskiä olisi kannattanut ottaa tällä vuosituhannella tehtyä enemmän. Helpoimmin sijoitusriskin kasvattaminen onnistuisi osakepainoa tavalla tai toisella nostamalla.